o
oo
o
o
oo
o
o
o
o
o

1.9.2010

Pienet ja suuret - Big and small


Nuorin aloitti päiväkotitreenin ja hyvin se alkoi. Tosin itselläni on klöntti mahanpohjassa...
Onneksi kävin tänään hienon parkkipaikkakeskustelun muutaman kohtalotoverin kanssa ; Ikää reilu kolkyt vee, lapsia kaksi tai kolme. Ehditty tehdä töitä ja ehkä hitusen uraakin ennen lapsia. Kotona on oltu aika paljon ja halua sekä vähän pakkoakin työelämään siirtymiseen on. Kuitenkin tuntuu kun jätti kynnys olisi edessä. Kyllä me sen yli noustaan, kaikki totesivat. Päätettiin alkaa pitää parkkispalaveria, aina kun tavataan, ja kompata toisia. Hyvä me, kyllä se tästä lähtee ! Tai jotain. Alku on aina vain hankalaa, niin pienillä kun isoillakin.
Omaa alkuani hidastaa vielä se että sain eilen "näin alkuun" kuukauden antibioottikuurin +  parit muut lääkkeet. Diagnoosi: Krooniseksi mennyt poskiontelontulehdus. Toivotaan että tämä hoito puree, seuraava vaihtoehto ei todellakaan ole kiva.

Eikö ole hauskoja nämä Mama lehden kuvat. Kuvaaja Johanna Ekmann ja stylisti Catherine Ekström.


My youngest one started to train the daycare today. It started well but I´m having a huge clump in my stomach...
Luckily I had a nice conversation with few moms like me; age around 35+, worked quite a lot before kids and been home with all three. Now is the "going back" or finding my way back to work life. We decided to start parking place meeting (we always meet there on the way to daycare) where we could encourage each other like "we can do it" etc.
New start is always difficult for small ones but also for big ones

I like these pictures from Mama magazine taken by Johanna Ekmann and styling by Catherine Ekström.

17 kommenttia:

  1. Voimia! Mä oon hoitanut päikkärin aloituksen parin hoitolapsen kohdalla ja silloinkin se oli aika kamalaa henkisesti. Joaksen olisi tarkoitus mennä loppuvuodesta... Nyt vielä kuvittelen sen sujuvan ihan hyvin, koska pieni on sosiaalinen ja rohkea, mutta varmaan itku tulee silti jossain vaiheessa. Sekä äidille, että pojalle.

    Toivottavasti paranet pian!

    VastaaPoista
  2. Tulin hyvälle mielelle noita kuvia katsellessa. Tuon hoitoon jättämisen tuskan tietää vain toinen, joka kokee sen saman.

    VastaaPoista
  3. Tuittu: Kyllä se ura siitä urkenee! Noin lahjakas lyyli löytää varmasti töitä. Se on kyllä totta et mitä kauemmmin kotona on niin, sitä vaikeampi on sieltä lähteä. Itselläni on sellainen työ että saatoin tehdä töitä vähän ihan mammalomalla, joten töihin paluunkynnys ei ollut kovin korkealla. Alalla jolla työskentelen ei ole paikkoja turhan usein haussa, joten siksikin oli töitä tehtävä myös mammiksella. Tsemppiä niin äidille kuin pikku pääiväkotilaiselle!

    TUITTU. onnistuin vanhingossa poistamaan kommenttisi vaikka piti julkaista, höh minä. Joten kopsasin sen tähän jälkikäteen.

    niin piti sanoa että esikoisen kanssa tein paljon täitä ja hän oli mukana. Päiväkotiin meni vasta 3 1/2 vuotiaana. Mutta näiden poikein kanssa ei ole enään onnistunut.

    VastaaPoista
  4. Niin onhan se helpompaa yhden kuin kolmen kanssa :)
    Ja asiasta viidenteen; kuinka sait kuvia suurennettua? Oon siis todella kädetön näiden koneiden kanssa, joten olisin hurjan kiitollinen tiedosta!

    VastaaPoista
  5. Tuittu: Muutin uuden formaaatin blogiini, tuolta yläpalkeista ja sieltä säädin palstan leveyden maksimiin. Se on helppoa. Sitten latasin kuvat ja klikkasin "hyvin iso" tms. kuva vaihtoehto. Olen aika surkea näissä väännöissä, opettelen näitä jippoja vielä.

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä paljon! En tietenkään osaa sanoa tuosta lapsiasiasta mitään fiksua, kun itsellä lapsia ei vielä ole.

    Tuohon poskiontelohommaan myös isot tsempit! Se on prkeleellinen juttu. Itsellä oli reilu vuosi sitten keväällä myös parisen kuukautta tulehdus päällä. Oli kamalaa. Söin antibiooteja, mutta ei niistä ollut miksikään. Sen jälkeen menin kahteen kertaan punkteerattavaksi ja käytin raivolla nenäkannua. Siitä se lähti! Oletko miettinyt punkteerausta? Se voi olla myös pelastus, jos mikään ei tepsi. Työterveys oli tosin Eiran sairaalassa, jossa oli niin täydellinen nenä-korva-nielulääkäri, että menisin koska tahansa toimenpiteeseen uudelleen. Ihana ja osaava nainen, jota kiittelin luonnollisesti vuolaasti. Teki siinä punkteerauksen lomassa hyvin luontevalla tavalla kerrassaan taitavaa analyysiä about 30 v naisten elämän haasteista. Nyökyttelin samalla, kun kamaa tuli nenästä, heh :) 15 minuutin terapiasessiokin siis. Mutta tsemppiä siis sinne kaikin puolin!

    VastaaPoista
  7. Esba: Tää ei ole kivaa iltaluettavaa... Mun nenä on punkteerattu 8 kertaa, se on ihan rutiinia. Mul oli just 4 viikkoa keuhkoputkentulehdus, koska neste p.onteloista valuu keuhkoihin (ovat kuin kaivo lääkärin mielestä, heh)
    Joulun vietin tiputuksessa sairaalassa koska bakteerit (harvinaisemmat streptokit) nousi korvaan. Tää lista on loputon.
    Ai niin nenän ilmakavava avattiin leikauksella loppuvuodesta ja nyt siellä on polyyppeja ja kysta. Revitään sit siitä. En jaksa näistä hirveenti valitella tänne, eihän tässä syöpää sairasteta vaan perkeleen flunssaa vähän rankemmalla kädellä. Ja muutenkin kun yritän tehdä jotain hiton sisustus ym. blogia enkä sairauspäiväkirjaa.
    Niin ja nenäkannua käytän päivittäin. Kaik o kekeiltu mutta kiitos !

    VastaaPoista
  8. Mieletön mimmi olet, kun et valita tuon enempää. Mä varmaan suoltaisin pahaaoloani juurikin tänne blogiin.

    VastaaPoista
  9. Satu: kyllä se koko ajan tänne tihkuu, pieninä retusoituina paloina.

    VastaaPoista
  10. Peijakas, MIKÄ tauti ja tosi urhea potilas!! Toivottavasti tauti saataisiin nyt pian aisoihin. Tsemppiä päiväkoteiluun!

    VastaaPoista
  11. Voimia ja jaksamista, toivottavasti kuuri auttaa! Pidän peukkuja.
    Kuvat oli aivan herkullisia ja toivat hyvän mielen.

    VastaaPoista
  12. Mullakin oli aikoinaan krooninen poskiontelontulehdus - se meni siihen, että sain kuureja toisensa perään, eikä auttanut. Lopulta sain apua vain nenähuuhtelukannusta. Suolaliuoksella säännöllinen huuhtelu piti röörit auki. Suosittelen!

    Kiva blogi, olen uusi lukija. :)

    VastaaPoista
  13. OMA: TERVETULOA ! Kiitos vinkistä mutta on jo jokapäiväisessä käytässä, kaikki keinot on kokeiltu, sen voin sanoa !

    VastaaPoista
  14. Hyväntuuliset ja nastat kuvat. :)

    Kärsäkannu on ollut viime päivät kovassa käytössä mutta ei tunnu tepsivän täälläkään. Myös mies on sellaisessa taudissa että paras veikkaus on kohta tuberkuloosi tai keuhkotauti. Eikä olla ainoita, tuntuu että kaikki sairastaa nyt ja jotain tosi pahaa. Oliskohan tuolla kesästä syksyyn siirtymällä syynsä...
    Siispä paranemisia sinulle ja muille!

    VastaaPoista
  15. Sissi: ihan samaa olen kuullut. Minunkin mieheni just toipui kauhkoputkentulehduksesta. Oma riivaus on tosin jo kestänyt pari vuotta, pahin vaihe oli kun olin raskaana, ihan paska homma, sen voin sanoa.

    VastaaPoista
  16. Voi jestas! On sua kyllä koeteltu! Olet ihan sissi. Toivon sormet ristissä, että tämä nyt sitten tepsii. Ja ehkä tuo keittiöremppa tuo niin paljon hyvää mieltä, että kroppa ottaa uuden suunnan :) Ennustan tämän. Jaksamista!

    VastaaPoista
  17. Olen elänyt lähes 20 vuotta ihmisen kans jolla on ihan samanlaiset nenäongelmat kuin sullakin. Nenäluun hionta(?) ja isoimpien polyyppien poisto auttoi muistaakseni. Mut tiesti tuokin on yksilöllistä. Tsemppiä työnhakuun, toivottavasti työllistyt ja saat ontelot kuosiin! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Thank you for dropping by!